*

Harriet Lonka

Nopeammin ja korkeammalle

Helsingin rakentaminen aiheuttaa päänvaivaa sukupolvi toisensa jälkeen. Onneksi sentään Engel kumppaneineen on jo 1800-luvun alussa tehnyt tänne ruutukaavan, muuten ei tiedä, minkälaisia kärrypolkuja joutuisimme edelleen kulkemaan.

Olen itse asunut muualla Suomessa viimeiset parikymmentä vuotta ja ihmetellä täytyy, että esimerkiksi Töölönlahden alue on edelleen samanlainen sillisalaatti kuin se on ollut koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajat 1970-80-luvuilla. Onhan sinne toki vuosien varrella heitelty joitakin satunnaisia rakennuksia, mutta kokonaissuunnitelman tekijäksi on lopulta tarvittu mainostoimiston poikia.

Näin vaalien alla kiivasta väittelyä kuuluu olevan kaupungin mahtipuolueilla siitä, miten Helsinkiä oikein pitäisi rakentaa. Kovasti asiasta tunnutaan tietävän, mutta valmista ei ole kuitenkaan saatu aikaan. Onneksi voi syyttää joitakin ulkopuolisia ja viime kädessä tietysti maan hallitusta tästä päätöksenteon takkuilusta.

Aika yleisesti on kuitenkin tiedossa, että kunnalla on kaavoitusmonopoli omalla alueellaan. Jostakin kumman syystä vain itseään ympäristö- ja uudistusmielisinä markkinoivat tahot eivät tunnu tietävän, miten kaupungin kaavoitusta johdetaan. Tai, miten kaupunkia yleensä johdetaan. Näin kaupunkiin paluumuuttaneen silmin Helsingin hallinto on elefantti, joka kompastelee omiin jalkoihinsa.

Pormestari-mallia huudetaan apuun ja näin onkin toki saatu mukava vaalienaluskeskustelujen tunnelma aikaan. Uskallan kuitenkin epäillä, noinko perinteiset hitausmomentit Helsingin hallinnosta uudessa mallissa katoavat. Kuten pormestariehdokas Laura Kolbe eräässä tilaisuudessa totesi, Helsingin uudistusten sykli on perinteisesti ollut vähintään kymmenen vuotta. Tämä riittää jo paatuneimmankin demokratian kannattajan pudottamiseen kärryiltä.

Asuntorakentamisen vauhdissa Helsinki on ollut liian pitkään suomalaisten kaupunkien alisuoriutuja, toteaa rakennusteollisuus. Nyt vauhtia on näköpiirissä, mutta tontti-tarjontaa ja asuntorakentamisen edellytyksiä on edelleen parannettava. Tähän onneksi aiemmin mainitun maan hallituksen normien purku ja lupakäytäntöjen yksinkertaistaminen ovat tuomassa pysyvämminkin tukea.

Helsingissä vannotaan pontevasti Malmin kentän lakkauttamisen nimiin ja sen tuomaan lisään tonttitarjonnassa. Tätä toki myös rakennusteollisuus kannattaa. Valitettavasti kuitenkin pääkaupunkiseudun ja valtion kesken on unohtunut ratkaista se, minne – kohtuullisen etäisyyden päähän Helsingin keskustasta – vastaavat lentotoiminnan palvelut voidaan järjestää. Näitä palveluita tarvitaan ja niiden järjestämiseksi täytyy myös Helsingin tulevien johtajien tehdä töitä.

Kaikissa tapauksissa tarvitaan siis nopeammin helpotusta asuntorakentamisen volyymiin. Yhtä pyhä asia, kuin asioiden vatvominen vuosikausia, on Helsingissä ollut rakennuskorkeuden hysteerinen rajoittaminen. Minä haluan uudistaa Helsingin kaupungin siluettia. Tässä olisi mainio mahdollisuus vaikkapa uusiin puurakentamisen ratkaisuihin - esimerkiksi olemassa olevan rakennuskannan lisäkerroksina. Jospa ajateltaisiin uudella tavalla.

Nopeammin ja korkeammalle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit ()

Käyttäjän MariaPohjamo kuva
Maria Pohjamo

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, etä asuntorakentamiseen Helsingissä tarvitaan ennakkoluulotonta ajattelua. Ajatus korkeammista rakennuksista on kannatettava.

Toimituksen poiminnat