Turvallisuutta selonteolla

Puolustusselonteko on herättänyt kovan kuhinan. Sehän kertoo selvin sanoin Suomen sotilaspoliittisen ympäristön näkymistä. Uhkakuvien avaaminen kansankielelle on joidenkin mielestä sodanlietsontaa. Ikävä vain, että näitä uhkakuvia ei ole tarvinnut erikseen keksiä. Ne ovat tarjolla ihan pyytämättä maailmalta meille päin.

Nyt annettiin ensi kertaa erikseen ulko- ja turvallisuuspoliittinen (turpo) ja puolustusselonteko. Näistä kahdesta ensin mainittu, jo viime syksynä julkaistu, ansaitsisi minusta enemmän kritiikkiä. Ulkoministeriön olisi pitänyt kuvata maailmaa kokonaisuutena: taloussuhteita, eri alueiden ja kansallisvaltioiden intressejä, kauppaa ja globaalien yhteisöjen näkymiä. Nyt vaikuttaa siltä, että ulkoasiainhallinnon omanarvontunto riippuu siitä, pystyykö se alleviivaamaan rooliaan turvallisuus- ja puolustuskentän toimijana. Kun kansainväliset riskit alkavat voimistua nimenomaan kaupankäynnin, talousprotektionismin ja YK:n ja EU:n voimistuvina sisäisinä kriiseinä tarvitsisimme jonkun, joka keskittyy tämän monisyisen tilannekuvan kattavaan avaamiseen.

Puolustusselonteko puoltaakin nyt paikkaansa itsenäisenä paperina. Turpo-selonteko taas on identiteettikriisissä.

On ylipäänsä harmillista, että turvallisuuden käsite on pilkottu edelleen ja entistä enemmän osiin: ulkoiseen ja sisäiseen. Nythän myös sisäministeriö on ensi kertaa tehnyt ikioman sisäisen turvallisuuden selontekonsa. Tässä maailmanajassa olisi järkevämpää tehdä yhteinen taustoitus ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden maailman tilasta ja jättää puolustuspoliittiset johtopäätökset kokonaan puolustusministeriön tehtäväksi. Nyt kaikki raapivat jotakin osaa kokonaisuudesta ja yhteinen kuva jää hataraksi.

Turvallisuuden rakentaminen on pitkän tähtäimen puuhaa. Sotilaallista voimaa tarvitaan ulkoisen vihollisen hyökkäystä torjumaan. Yhteiskuntaa pitää kuitenkin rakentaa vahvaksi myös sisältä päin kestämään erilaisia vaikeuksia. Tällaiseen olin toivonut viime vuosina kehitetyn kokonaisturvallisuuden konseptin tähtäävän. Nyt sekin näytetään riepoteltavan hallinnonalojen kahinoissa riekaleiksi kuin Moppe-koiran luu.

On ihan hyvä laskea pilkulleen erilaisten puolustushankintojen kustannuksia ja kertoa tästä ymmärrettävästi myös meille tavallisille tallaajille. Myös kyber-uhkien torjuminen ansaitsee omat laskelmansa. Turvallisuuden pohjaa rakentaa kuitenkin kaikki se, mitä me jokainen arkipäivässä teemme. Vastustammeko epidemioita rokotuksin ja muuten huolehtimalla omasta ja lastemme terveydestä? Pidämmekö taloudesta huolta katsomalla, että omat velat eivät kasva yli maksukyvyn? Huolehdimmeko siitä, että omat sanomiset ja teot eivät kasvata vastakkainasettelua ja epävarmuuden tunnelmaa ympärillämme?

Hornetit eivät loppujen lopuksi pelasta kuin valtiollisen olemassaolon. Elämisen arvoisen elämän valtiossa tekevät nämä muut jutut. Selonteolla tai ilman selontekoa.

 

Kirjoittajan väitöskirja liittyen valtioneuvoston turvallisuusstrategiatyöhön tarkastettiin syksyllä 2016.

HarrietLonka
Keskusta Helsinki

Olen 52-vuotias helsinkiläinen paluumuuttaja, vastikään lainsäädäntötutkimuksesta väitellyt geologi. Työkseni teen liiketoiminnan kehittämistä vaikka yritän ymmärtää myös hallintoa. Minun maailmassani turvallisuus syntyy yhdessä tekemällä ja turvallisuuspolitiikka on muutakin kuin puolustuspolitiikkaa. Ja naiset saavat pukeutua niin kuin heitä huvittaa.
Kirjoitan erilaisissa tyylilajeissa aihepiirin vaatimusten mukaan. Ajatuksiini saa suhtautua niiden ansaitsemalla vakavuudella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu