Politiikan kellotaajuus

On ollut puhetta uudistamisesta. Tavoitteesta tunnutaan olevan samaa mieltä. Ainoastaan toteuttamisen osalta mielipiteet jakaantuvat: pitikö sen olla tehty jo, pitäisikö nyt ryhtyä toimeen, pitäisikö vielä miettiä vai pitäisikö alkaa uudestaan miettiä. Vai pitäisikö vaan lyödä hanskat tiskiin koska kaikki on kuitenkin niin vaikeaa.

Näin kansalaisen näkökulmasta vaikeus on se, että uudistuksista vastuussa ovat poliitikot. Heillä aika jaksottuu hallituskausiin, oletusarvoltaan neljä vuotta. Näistä neljästä vuodesta kaksi olisi käytettävissä oikeasti uusien asioiden alulle saattamiseen. Jälkimmäiset kaksi alkavat jo hyydyttää uudistustahdon vaalien läheisyyteen. Hyvä olisi pystyä suunnittelemaan asioita pidemmälle, mutta siihen ei löydy halua, kun suunnittelutyö voi hyvinkin mennä hukkaan vallanvaihdoksen myötä.

Tällä hallituskaudella on kauhisteltu sitä, että poliittisessa johtamisessa on otettu mallia yrityspuolen ajattelusta. Näin äkkiseltään tämä ei vaikuta kovin huonolta idealta: yrityksessähän on saatava aikaan tuloksia tai muuten toiminta loppuu. Eli uudet asiat on voitava päättää ja laittaa toimeen ennen kuin kassa on tyhjä.

Jostakin on päässyt syntymään illuusio, että näin ei olisi laita valtion asioiden hoidossa. Että olisi aikaa jättää projektit auki, vaille loppupäivämäärää. Tätä malliahan on kokeiltu esimerkiksi SOTE-uudistuksen kanssa viimeiset 10 vuotta.

Kaikesta voi päätellä, että perinteinen jaottelu oikeistoon ja vasemmistoon ei enää kuvaa tämän päivän poliittista kenttää. Puolueet jakautuvat myös sisältä käsin uudistajiin ja hidastelijoihin, tai pikemminkin varmistelijoihin. Varmistellaan mieluummin edellisten vaalien äänestäjien ääniä kuin otetaan riskiä uusien saamisesta. Lisäksi aidosti uudistusmielisten ohelle ovat tulleet näennäis-uudistajat, jotka reagoivat somessa nopeasti asioiden puolesta ja vastaan, mutta eivät ole valmiita aidosti ajattelemaan uudelleen.

Jaottelisinkin poliitikot sisäisen kellotaajuuden mukaan neljään ryhmään: nopeat ja uudistusmieliset, hitaat ja uudistusmieliset, nopeat ja konservatiiviset sekä hitaat ja konservatiiviset.

Nopeat ja uudistusmieliset havaitsevat muutostarpeen ja lähtevät miettimään, miten asia voitaisiin parantaa ja uusi malli ottaa käyttöön mahdollisimman pian. Heitä ei pelota uudistuksen mahdollisesti kohtaama vastustus vaan hyväksi punnitun päämäärän saavuttaminen on tärkein arvo. Hitaat ja uudistusmieliset ovat sinänsä avoimia uudelle ajattelulle, mutta he tyytyvät tukemaan uudistusajattelua sivusta. Heidän kanssaan riskinä on, että jos uudistus joutuu vastatuuleen, he vetäytyvät vähin äänin pois tukijoukoista. Vaikka tavoitetta hengessään kannattaisivatkin.

Nopeat ja konservatiiviset ovat aktiivisia, mutta he tarkastelevat muutosta aina uhkana. He ovat nopeita myös vastoin tosiasiaperusteita ja äänekkäästi torppaamaan uudistusajatuksen. Peräpeilistä näkyy heille sittenkin aina se houkuttelevin tulevaisuus. Hitaat ja konservatiiviset eivät kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi uudistamisesta vaahdotaan. He eivät perehdy faktoihin millään tasolla ja heille tämä tai mennyt hetki on aina parempi kuin mahdollinen, epäilyttävä muutos.

Olisi mukava antaa esimerkkejä siitä, miten eri puolueiden edustajat tähän nelikenttään asettuvat. Jätän tämän pohdinnan kuitenkin valistuneen lukijan omaksi huviksi!

 

 

HarrietLonka
Keskusta Helsinki

Olen 52-vuotias helsinkiläinen paluumuuttaja, vastikään lainsäädäntötutkimuksesta väitellyt geologi. Työkseni teen liiketoiminnan kehittämistä vaikka yritän ymmärtää myös hallintoa. Minun maailmassani turvallisuus syntyy yhdessä tekemällä ja turvallisuuspolitiikka on muutakin kuin puolustuspolitiikkaa. Ja naiset saavat pukeutua niin kuin heitä huvittaa.
Kirjoitan erilaisissa tyylilajeissa aihepiirin vaatimusten mukaan. Ajatuksiini saa suhtautua niiden ansaitsemalla vakavuudella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu