SUOMALAINEN PELKOKERROIN

Suomalaiset ovat surkeita pelkureita, suorastaan syntymässä säikäytettyjä. On aivan oikein meille, että asumme tällaisella Jumalan hylkäämällä niemen nokalla Venäjän naapurina.

Eniten pelkäämme tietysti mennä ulkomaille. Siellä joku voi olla fiksumpi ja puhua kieltä, jonka kieliopillisia finessejä emme täysin hallitse. Lisäksi siellä voi koulussa olla joku lapsi, joka osaa paremmin matematiikkaa kuin meidän lapsemme. Huono juttu.

Perinteisesti suomalaiset pelkäävät ulkomaille menemistä niin kovasti, että kadehtivat salaa palavasti niitä, jotka ovat uskaltaneet ulkomaille lähteä. Tämän takia meillä diplomaatin toimi tai joku muu ulkomaille matkustamiseen oikeuttava työ on suunnattoman kadehdittu tehtävä. Usein nämä ulkomaille päässeet kutsutaan vielä Linnan juhliinkin. Ei pitäisi.

Toiseksi eniten suomalaiset pelkäävät epäonnistumista. Se on niin hirveää, että sen välttämiseksi kannattaa kerta kaikkiaan olla tekemättä mitään. Hienoinkin keksintö kannattaa ehdottomasti piilottaa komeroon, koska joku sen kuitenkin varastaisi. Epäonnistumista ei lasketa, kun kukaan ei koskaan saa kuulla hienosta keksinnöstä. Ähäkutti.

Yrittämisessä pitää muistaa, ettei ainakaan vahingossa kehuskele onnistumisillaan. Jos alkaa tuntua, että menee hyvin, kannattaa mennä keskustelemaan kunnallisen tai valtiollisen yritystoiminnanedistämisvirkamiehen kanssa. Hän osaa kertoa, miksi ei tulla onnistumaan. Ja varsinkin sen, miksi yritys ei ansaitse sitä tukea, mikä annetaan sille varmasti onnistuvalle monikansalliselle jättiyritykselle. Ei pidä niin varma olla sen oman idean kanssa.

Ihan erityisen paljon suomalaisten pitää muistaa varoa epäonnistumista vientitoiminnassa. Siellä on niin paljon kaikenlaisia ulkomaalaisia touhuamassa maailmalla, että eihän sinne nyt kannata mennä itseään nolaamaan. Tai ainakin pitää malttaa ensin odottaa vuosikausia, että markkinat on varmasti menetetty. Koska eihän sinne kuitenkaan olisi voinut päästä muut kuin ne ruotsalaiset ja tanskalaiset.

Kaiken kaikkiaan kansainvälistyminen on huono juttu. Siis varsinkin, jos Suomeen tulee jotakin ulkomaalaisia ihmisiä. Koska silloinkin voi joutua puhumaan kieltä, jonka kieliopillisia finessejä ei hallitse. Ja ehkä joku nauraa väärässä kohdassa. Huono juttu.

Tämä Saara Aalto oli nyt siis vain se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Ei toiminut niin kuin suomalaisen kuuluu. Mutta onneksi meillä on edelleen suuri joukko luotettavaa väkeä, joka muistaa huolehtia Suomen pelkäämisestä siihen nurkkaan, mihin se kuuluukin. Asia vilpitön.

 

 

DISCLAIMER: Tässä jutussa esiintyy sarkasmia, enkä vastaa tämän seikan lukijassa mahdollisesti aiheuttamasta hämmennyksestä, mielensäpahoittamisesta tai mistään muustakaan, mitä lukijan päässä tapahtuu!

 

HarrietLonka
Keskusta Helsinki

Olen 52-vuotias helsinkiläinen paluumuuttaja, vastikään lainsäädäntötutkimuksesta väitellyt geologi. Työkseni teen liiketoiminnan kehittämistä vaikka yritän ymmärtää myös hallintoa. Minun maailmassani turvallisuus syntyy yhdessä tekemällä ja turvallisuuspolitiikka on muutakin kuin puolustuspolitiikkaa. Ja naiset saavat pukeutua niin kuin heitä huvittaa.
Kirjoitan erilaisissa tyylilajeissa aihepiirin vaatimusten mukaan. Ajatuksiini saa suhtautua niiden ansaitsemalla vakavuudella.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu